Sijoitan Kuulijat-pienoisveistoksia kolmelle eri ranta-alueelle Länsi-Helsingissä 27.6.-14.7.2019. Veistoksia tulee sekä näkyville paikoille että hieman piiloon. Jos löydät Kuulijat-teoksen, voit halutessasi ottaa sen mukaasi. Vastalahjaksi toivon, että lähetät valokuvan veistoksesta uudessa kodissaan tai sijainnissaan sähköpostiin: hybridea@tutanota.com
Jaan kuvia Hybridean verkkosivuilla.
Munkkiniemenranta
Kivikkoinen alue uimarannan ja Gallen-Kallelan museolle päin vievän sillan välissä. Raitiovaunu 4 päätepysäkiltä noin kilometrin kävely.
Lehtisaaren uimaranta
Lehtisaarentieltä erkanee viitoitettu polku rannalle. Kuusisaarentien bussipysäkiltä 900 metrin kävely.
Seurasaari
Ranta-alue tavallisen uimarannan ja naturistirannan välissä. Rannan kohdalla soratiellä on monihaarainen tienviitta. Bussin 24 pysäkiltä noin 700 metrin kävely.
Korvien muoto on kiehtova, ne muistuttavat osterin- ja simpukankuoria. Ehkäpä juuri samantapaisen ulkomuodon ja koon takia ihmiset ovat alunperin alkaneet nostaa simpukoita korvalleen. Lempipuuhaani meren rannoilla on tonkia vesirajaa, tutkia simpukoita ja mitä muuta meri on mahtanut tuoda tullessaan. Joskus löytyy esimerkiksi keraamisten astioiden kappaleita, ja on kiintoisaa pohtia, mistä ne ovat peräisin. Kuulijat-teoksella haluan tarjota pienen seikkailun rannoilla kulkijoille, mahdollisuuden löytää erikoinen kappale rantakivikosta. Onko se roska, kivettynyt eliö vai kenties patsaan osa, jonka meri on hionut ja huuhtonut rantaan?
Kuulijat-teossarjassa on kahdeksan erilaista pienoisveistosta. Olen käyttänyt veistoksille mallina eri ihmisten korvia niiden luonnollisessa koossa. Sarjassa on yksittäisiä korvia, ja korvia joita olen yhdistänyt toisiinsa eri tavoin. Valan teokset betonista. Työskentelyn aikana kokonaan täyttymättä jääneet muotit ja muuten epätäydelliset yksilöt ovat silti mielenkiintoisia muotoja, kuin meren jo ajan kanssa muokkaamia, ne lisäävät teosvariaatioiden määrää. Kuulijoita viedään lisää löydettyjen tilalle projektin aikana. Kerään lopuksi teokset pois. Jos Kuulijoita jää löytymättä, tai niitä päätyy luontoon, betoni on myrkytöntä eikä aiheuta vahinkoa ympäristölle.
Pia Männikkö on kuusamolaissyntyinen, Helsingissä asuva taiteilija. Hän valmistui vuonna 2010 taiteen kandidaatiksi The Glasgow School of Artin kuvanveiston ja ympäristötaiteen osastolta, ja vuonna 2014 taiteen maisteriksi Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolta. Männikön materiaalit ja välineet ovat monimuotoisia arkipäiväisistä esineistä, tekstiilistä ja savesta valokuvaan ja videoon.
Männikön veistoksia, installaatioita, valokuvia ja videoita on ollut vuodesta 2004 lähtien näyttelyissä ja taidetapahtumissa Suomessa ja ulkomailla, muun muassa Kiasmassa, EMMAssa, Mäntän kuvataideviikoilla, Örebron OpenART -biennaalissa Ruotsissa, Rovaniemen ja Lahden taidemuseoissa, Armory Galleryssä Sydneyssä Australiassa ja Huuto Galleriassa Helsingissä. Männikön ensimmäinen pysyvä julkinen teos valmistui 2018 Göteborgiin Ruotsiin. Hänen teoksiaan on mm. Kiasman ja Suomen valtion kokoelmissa.
www.piamannikko.com